Niin on päivien päivää! Hyvin on mennyt, mutta menköön! Eilen aamulla lähdin kauppaan ostamaan ruokaa. Menomatka meni joutuisasti alamäkeen, vanhojen jenkkisotilaiden kotien vierustaa. On hassu tunne, kun kävelet tiellä, jonka molemmin puolin on piikkilanka-aidat ja aitojen takana hirmuinen määrä valtavia asuntoja täysin tyhjillään! Laskeskelin, että jos keskimääräinen perhekoko on neljä, eli 2+2, niin niihin asuntoihin menisi sellainen 10000 asukkia... Se kertokoon jotain mittakaavasta. Historiaa en ala sen paremmin opettamaan ja kertoilemaan, mutta tokaisen selvennykseksi, että Kylmän sodan aikana täällä asusteli siis runsaasti jenkkisolttuja perheineen.
No, pääsin kaupalle, jonne oli siis reilu pari kilometriä matkaa ja tein ostokset. Kassalla toimivat melkolailla ripeämmin kuin Suomessa - tarvis olla kolme kättä, että sais ne kamat pusseihin ja kasseihin, ettei kassahihna mene tukkoon. Niin, nää ei ole siis ymmärtäneet, että niille kamoille, vois rakentaa sellaiset jatko-osat, niinku meillä Suomessa. Loppujen viimeksi tönäsin kaikki tavarat vaan kärryyn ja pakkailin sit eväät siinä ulkopuolella reppuun ja pariin muovipussiin. Sitten ei muuta kun takas majapaikalle...
Se olikin melkoinen matka - ylämäkeen ostoksien kanssa. Pääsin perille, mutta hiki tuli! Kannoin näet 22 kiloa tavaraa mukanani. Oli omenamehua, appelsiinimehua, vissyä, maitoa, kanaa, jauhelihaa, ranuja, pastaa, voita, juustoo, leipää ja kaikenlaista. Niistä toki syö loppureissun koko meidän sakki, silloin kun täällä koulualueella ollaan. Teen siis ruuan tossa kahdentoista aikaan ja oppilaat tulee mutusteleen sit kun tunneiltaan sopivasti pääsevät. Eilen muutama jopa kehui mun ruokia - kanakastiketta ja pernaa ranskalaisittain, tosin ruutanalaisittain tehtynä. ;)
Iltapäivästä oppilaat olivat kaupungilla ja viestittelivät mutkin sinne. Lähdin kävellen! Matkaa suuntaan kerty tollainen kuus kilsaa. Menomatka oli ihan jees, mutta tullessa oli jo melkolailla pimeää. Darmstadtin LuisenCenteristä (miten lie kirjoitetaan) tarttu mukaan vähä tuliaisia ja ittelle jotain. Vaikka tää on pienempi kaupunki (reilu 140000) asukkia, niin jotenkin keskusta tuntui jotenkin täydemmältä ja suuremmalta. Mutta tää on siis vaan mun ajatus...
Sitten vielä jotain näistä ihmisistä... Täällä koulu- ja kampusalueella väki on ihan todella sydämellistä ja ystävällistä. Osa puhuu hyvin englantia - osa ei juurikaan. Saksaa suurin osa puhuu erinomaisesti, ainoastaan se yks suomalaisporukka ei taida sitä vielä täydellisesti - hyvin toki! :) Kaupungilla taas asiakaspalvelu on tosi heikkoa, vaikka täytyy sanoa, että eilisten kokemusten pohjalta sekin oli kauppakohtaista. Reittiohjeita kun kysyin, niin sellainen 55-v rouva viittoili vähän tänne ja tonnepäin, mutta kuitenkin riittävästi!
Nyt lähden tekemään taas evästä meidän sakille. Tänään vuorossa jauhelihakastiketta vanhan kaverin iskän ohjeella ja pastaa. Muuten tänään ohjelmassa on vielä vielä sellaista, että joulumarkkinoihin mennään tutustuun kaupungille - mä varmaan taas kävellen...
